Kun et tiedä enää itsekään, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa
Tiedättekö sen tunteen, kun mielesi on niin täynnä tavaraa, ettet tiedä mikä on objektiivisesti ajateltuna totta - niin totta kun ajatukset nyt voi olla - ja mikä oman paradoksaalisen mielesi ylianalysoinnin tuotosta?
Minä tiedän.
Olen oppinut hyväksymään sen, että mieleni sattuu olemaan hyvin aktiivinen, kompleksinen ja analyyttinen. Olen oppinut jopa nauttimaan siitä. Olen ymmärtänyt, etten voi valita täysin sitä mihin ajatuksineni päädyn - ainakaan täysin, tunteiden kieltämisestä ei nimittäin ole kuin suurempaa haittaa - mutta siihen voin vaikuttaa, miten päätän näihin löydöksiini reagoida.
Annanko niiden mustata mieleni tai vallata sen pakkomielteisillä tuotoksilla.
Vai hyväksynkö, että jaaha, tällaista tänään - jatketaan!
Kirjoittaminen on ollut aina rakas tapa purkaa ja perkaa sitä ajatusmöykkyä, joka päähäni toisinaan kertyy. Päätin siis aloittaa blogin, jossa olen raadollisen rehellinen ajatuksistani. Kirjoitan omasta totuudestani ja sydämestäni käsin.
Aloitetaan.
Jonna
Minä tiedän.
Olen oppinut hyväksymään sen, että mieleni sattuu olemaan hyvin aktiivinen, kompleksinen ja analyyttinen. Olen oppinut jopa nauttimaan siitä. Olen ymmärtänyt, etten voi valita täysin sitä mihin ajatuksineni päädyn - ainakaan täysin, tunteiden kieltämisestä ei nimittäin ole kuin suurempaa haittaa - mutta siihen voin vaikuttaa, miten päätän näihin löydöksiini reagoida.
Annanko niiden mustata mieleni tai vallata sen pakkomielteisillä tuotoksilla.
Vai hyväksynkö, että jaaha, tällaista tänään - jatketaan!
Kirjoittaminen on ollut aina rakas tapa purkaa ja perkaa sitä ajatusmöykkyä, joka päähäni toisinaan kertyy. Päätin siis aloittaa blogin, jossa olen raadollisen rehellinen ajatuksistani. Kirjoitan omasta totuudestani ja sydämestäni käsin.
Aloitetaan.
Jonna
Kommentit
Lähetä kommentti